kirja-arvostelut

Kuten arvostelun otsikkokin sanoo, Ulf Kvenslerin Erämaa oli todellakin ahmittava kahdessa illassa, vaikka kirja ei ole mitenkään ohut. Onneksi teksti on sujuvaa ja kulkee silmien alla soljuvasti, sillä tarina itsessään on niin hurjan jännittävä, ettei lukemista malttaisi lopettaa. Jännitys kasvaa hiljalleen, ja jossain kohtaa lukija ryhtyy kyseenalaistamaan tapahtumia - voiko tämä olla näin, onko kaikki todella niin, miltä se vaikuttaa? Ja eihän se olekaan. Tarina on kertakaikkisen hyvin rakennettu ja yhtenäinen alusta loppuun saakka.

Petri Tammisen Sinua sinua on ohut kirja, jonka lukee kerralla yhdeltä istumalta. Otin kirjan mukaani lepotuoliin illalla ja ennen auringonlaskua metsän taa se olikin jo luettu.

En tunne Tammista ennestään, joten voin arvioida vain tätä teosta ja vain omien näkemysteni kautta. 

Teksti oli todella kaunista ja elävää, lauseet mielenkiintoisia ja kielenkäyttö monipuolista. Kyseessä on selkeästi taitava kirjailija. 

Mélissa Da Costan Toivoa versovat päivät oli kaunis ja sydäntäsärkevä, kuten otsikossakin lukee. Murheellisesta lähtötilanteesta alkava kirja näytti elämän kaikki puolet. Sen henkilöhahmot olivat uskottavia ja kokonaisia, sen tarina surullinen muttei surussa mässäilevä. Kirjan onnellinen loppu on hieman ylisöpö, mutta annettakoon se anteeksi, sillä (JUONIPALJASTUS!) kirja ei pääty uuteen rakkauteen. Se olisi mennyt yli ja vesittänyt koko tarinan.

Sain kirjasomessa suuresti suositellun Rebecca F. Kuangin Yellowfacen luettavakseni kirjastosta melko nopeasti. Tarina vaikutti mielenkiintoiselta, ja tartuin kirjaan heti. Alku olikin aika vahva, vaikka mielestäni kärjistetty. Toisaalta kirjaa edelleen lukiessani tuli mieleen, että ehkä elämä suurkaupunkien kustantamomaailmassa on oikeasti noin raadollista.