5/5

Kuten arvostelun otsikkokin sanoo, Ulf Kvenslerin Erämaa oli todellakin ahmittava kahdessa illassa, vaikka kirja ei ole mitenkään ohut. Onneksi teksti on sujuvaa ja kulkee silmien alla soljuvasti, sillä tarina itsessään on niin hurjan jännittävä, ettei lukemista malttaisi lopettaa. Jännitys kasvaa hiljalleen, ja jossain kohtaa lukija ryhtyy kyseenalaistamaan tapahtumia - voiko tämä olla näin, onko kaikki todella niin, miltä se vaikuttaa? Ja eihän se olekaan. Tarina on kertakaikkisen hyvin rakennettu ja yhtenäinen alusta loppuun saakka.

Mélissa Da Costan Toivoa versovat päivät oli kaunis ja sydäntäsärkevä, kuten otsikossakin lukee. Murheellisesta lähtötilanteesta alkava kirja näytti elämän kaikki puolet. Sen henkilöhahmot olivat uskottavia ja kokonaisia, sen tarina surullinen muttei surussa mässäilevä. Kirjan onnellinen loppu on hieman ylisöpö, mutta annettakoon se anteeksi, sillä (JUONIPALJASTUS!) kirja ei pääty uuteen rakkauteen. Se olisi mennyt yli ja vesittänyt koko tarinan.